Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi, äänikirja 2015 (alkuperäinen 2013)
Veera Niemisen esikoisteos on riemukas tarina
suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo
neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.
Vilkas itäsuomalainen
Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa miehen kotitilalle Länsi-Suomeen.
Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino
vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!
Kun morsian saapuu
kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja
mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä
sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!
Avioliittosimulaattori oli toinen vaihtoehto kuukauden
kirjaksi lukupiirissä, jossa olen mukana. Välttelin kirjaa pitkään, koska
mielestäni nimi oli jotenkin äärimmäisen luotaantyöntävä. Oikeastaan en aikonut
edes lukea koko kirjaa. Kuitenkin ystäväni, (joka myös kuuluu kyseiseen
lukupiiriin) kuunnellutti minulla Avioliittosimulaattorin ensimmäistä lukua äänikirjana autossaan, kun oli kyyditsemässä
minua kotiin. Päästyäni kotiin oli hankittava välittömästi äänikirjasovellus sekä kyseinen äänikirja, ja päästävä jatkamaan keskenjäänyttä tarinaa.
Joten tästä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen kirja, jonka olen kuunnellut
äänikirjana.
En ole chicklit -genren tai muutenkaan ällösöpöjen
rakkaustarinoiden ystävä. Joten rakkaustarina -kirjaksi tämä oli
yllättävän hyvä! En tiedä kuinka paljon siihen vaikutti se, että kuuntelin
kirjan sen sijaan että olisin sana sanalta lukenut sen läpi.
Ehkä viehtymykseeni vaikutti myös se, että toinen
vanhemmistani on kotoisin Varsinas-Suomesta ja toinen Keski-Suomesta. Vaikka
maantieteelliset erot eivät olekaan ihan yhtä suuret kuin tässä tarinassa, myös
näillä eri maakunnissa asuvilla sukulaisillani on tavoissaan eroja kuin yöllä
ja päivällä. Joten myös sen vuoksi minusta oli erityisen huvittavaa kuunnella papupadaksi syntyneen sähikäisen kärvistelyä hiljaisuutta ja rauhaa rakastavien ihmisten "mörköveljesten" keskuudessa.
Mielestäni kirjassa oli hyvin kuvattu humoristisin ottein kuinka
tottumukset toimia ja käsitellä asioita eri tavoilla voivat aiheuttaa isoja
erimielisyyksiä pienistäkin asioista.
Omat sympatiani olivat toisinaan Jussin
perheenjäsenten puolella, joiden kotiin täysin vieras ihminen menee
hääräilemään oman näkemyksensä mukaan. Siinä olisi ollut täydet ainekset
suurempaankin konfliktiin. Lisäksi Ainon luonteessa oli varsinkin aluksi melko ärsyttäviä piirteitä.
Välillä taas säälin Ainoa, joka vain pyrki sopeutumaan outoon ympäristöön tuntemattomien ihmisten ja piinaavan hiljaisuuden keskelle.
Välillä taas säälin Ainoa, joka vain pyrki sopeutumaan outoon ympäristöön tuntemattomien ihmisten ja piinaavan hiljaisuuden keskelle.
Vaikka asiat etenevät lopulta yltiöoptimistisen hyvin,
niin kirjan kerronta ja tapahtumien kuvaus olivat viihdyttävää ja rentoa kuunneltavaa. Lajittelisin tämän niin sanottujen hyvänmielen kirjojen listalle, joka hyvän tuulisuudellaan sopii siis vaikka iltalukemiseksi tai -kuuntelemiseksi ennen nukkumaan menoa.
Arvostelu: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti