S.K. Tremayne: Jääkaksoset
Otava, 2016 (e-kirja)
Identtisistä
kaksostytöistä toinen on kuollut – mutta vanhemmat eivät ole varmoja, kumpi.
Hyytävä psykologinen trilleri on ollut suurmenestys ympäri maailman.
On kulunut vuosi
siitä, kun toinen identtisistä kaksostytöistä on kuollut onnettomuudessa. Perhe
päättää muuttaa syrjäiselle majakkasaarelle Skotlantiin toiveenaan jättää
taakseen hirveä tragedia. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä vanhempien kauhuksi
henkiin jäänyt tytär väittää olevansa kuollut sisarensa.
Kun myrsky pakottaa
perheen äidin ja tyttären eristyksiin saarelle, piinaavat kysymykset eivät jätä
äitiä rauhaan. Mitä oikein tapahtui tuona kohtalokkaana päivänä, kun toinen
kaksosista menehtyi?
Trillerit eivät kuulu siihen genreen, johon
ensimmäisenä tarttuisin kirjahyllyssä. Olen mukana ystäväni pitämässä lukupiirissä, löytääkseni kirjoja joihin en omin päin välttämättä tulisi tutustuneeksi. Niinpä päätin karistaa ennakkoluuloni ja tarttua tähänkin tarinaan.
Teksti oli hyvin mielenkiintoista ja elävää. Kirja pitikin
tiukasti otteessaan ensi metreistä lähtien. Pystyin mielikuvissani näkemään
myrskyisän saariston ja rannikkomaisemat. Marraskuisten myrskytuulten piiskaamat
kohtaukset aiheuttivat vilunväreitä. Päähenkilöiden piinaavan ahdistuksen,
henkilökemioiden jännitteet ja painostavat tilanteet pystyin lähes tuntemaan omissa niskavilloissani.
Ahmin kirjaa ripeästi eteenpäin, sillä halusin edetä
juonessa. Lupaavan alun jälkeen olin pakahtua uteliaisuudesta ja halusta tietää
kuinka tarina tästä etenee.
Lukemattomat sivut kuitenkin hupenivat nopeasti, eikä mitään
merkittävää edistystä tapahtunut. Pian uteliaisuus vaihtui turhautumiseksi,
sillä juoni ikään kuin pyörähtikin ympäri, kompastui samaan ongelmaan ja
junnasi paikallaan. Jännitys huipentui kerta toisensa jälkeen uhkaavaan tai
muutoin puistattavaan tilanteeseen, mutta tilanteen lauetessa ei tarina juurikaan
edennyt siihen suuntaan että se olisi lähestynyt kaksosten tragedian
selvittämistä. Loppujen lopuksi keskeisin jännityksen ylläpitäjä olikin
puhumattomuus ja sen aiheuttamat painostavat tilanteet. Se ihan ärsytti
toistuessaan kerta toisensa jälkeen.
Loppusuoralla alkoi tapahtua paljon kerralla. Viimein tuli
suuria paljastuksia ja lopulta kun ratkaisu oli käsillä, se oli omasta mielestäni tarpeettomasti liioiteltu.
Kokonaisuudessaan tarina muistuttaa klassista jenkkiläistä
kauhutrilleriä tai saippuasarjaa: unelmien kiiltokuva perhe kohtaa tragedian ja
kun siinä ei vielä ole tarpeeksi aineksia tarinalle, draamaa lisätään lähes
yliluonnollisilla piirteillä. Ja ratkaisu siihen miten tähän tilanteeseen ikinä
päädyttiin, täytyy olla niin absurdi, ettei kukaan takuulla voi arvata sitä
etukäteen.
Ei kirja susihuono ollut, mutta ei niin hyväkään kuin sitä
oli hehkutettu. Tästä on helppo siirtyä seuraavaan kirjaan.
Arvostelu:
