Niina With: Taisit narrata, Stella

Niina With: Taisit narrata, Stella

Myllylahti 2013, e-kirja

Stella Kaarniston arkeen kuuluvat uusi työpaikka, velka-asunto, ystävät, jumppatunnit ja eläkeikää lähestyvät vanhemmat. Sekä jylhän komea, mutta asiallistakin asiallisempi esimies Petri Puumala.

Marraskuisen räntäkelin seasta Stellan elämään astuu myös naapurin Markus, joka saa Stellan kutomaan ympärilleen valkoisten valheiden seitinohuen verkon. Pinnistellessään kohti totuutta hän huomaa päätyvänsä sekä mainosmaailman nousevaksi tähdeksi että koko firman pelastajaksi. Mutta mikä on menestymisen hinta? Entä kuka on Figaro, nettitreffipalstan hurmuri numero yksi?

En olisi omatoimisesti valinnut tätä kirjaa luettavakseni. Löysin tieni tämänkin teoksen pariin kirjapiirimme kautta, jossa se oli äänestetty marraskuussa luettavaksi kirjaksi. Avioliittosimulaattorin positiivisen kokemuksen vuoksi päätin taas heittää ennakkoluuloni nurkkaan ja astua pois mukavuusalueeltani.

En voi sanoa pitäväni chiclit -genren kirjallisuudesta. Ja tämä on kyllä juuri sitä kaikessa merkityksessään. Yltiö hömppää ja sarja uskomattoman hyvää ja huonoa tuuria, jotka johtavat käsittämättömiin kommelluksiin ja tapahtumiin.

Tämä kirja oli siinä mielessä positiivinen yllätys, että se muutamaan kertaan sai naurahtamaan ääneen. Se oli myös sopivan kevyttä iltalukemista.

Yritin suhtautua kirjaan siten ettei kaikkea lukemaansa tarvitsisi niin tosissaan ottaa. Sain kuin sainkin luettua kirjan ilman hammasten kiristelyä loppuun, mutta silti lopputuntumaksi jäi halpa kopio Sinkkuelämää -sarjasta.

Minulle ei siis hirveästi sanottavaa kirjasta jäänyt, sillä omat arvioni on muutamaan lauseeseen tiivistettävissä. Eikä sitä kannata täysin lytätä vain siksi, että en vain pidä kyseisen genren kirjallisuudesta. Mutta varmasti kirja on on hauskoista rakkaustarinoista pitävien mieleen! :)


Arvostelu: ★★

Veera Niemi: Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tammi, äänikirja 2015 (alkuperäinen 2013)

Veera Niemisen esikoisteos on riemukas tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.

Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa miehen kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!

Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!

Avioliittosimulaattori oli toinen vaihtoehto kuukauden kirjaksi lukupiirissä, jossa olen mukana. Välttelin kirjaa pitkään, koska mielestäni nimi oli jotenkin äärimmäisen luotaantyöntävä. Oikeastaan en aikonut edes lukea koko kirjaa. Kuitenkin ystäväni, (joka myös kuuluu kyseiseen lukupiiriin) kuunnellutti minulla Avioliittosimulaattorin ensimmäistä lukua äänikirjana autossaan, kun oli kyyditsemässä minua kotiin. Päästyäni kotiin oli hankittava välittömästi äänikirjasovellus sekä kyseinen äänikirja, ja päästävä jatkamaan keskenjäänyttä tarinaa. Joten tästä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen kirja, jonka olen kuunnellut äänikirjana.

En ole chicklit -genren tai muutenkaan ällösöpöjen rakkaustarinoiden ystävä. Joten rakkaustarina -kirjaksi tämä oli yllättävän hyvä! En tiedä kuinka paljon siihen vaikutti se, että kuuntelin kirjan sen sijaan että olisin sana sanalta lukenut sen läpi.

Ehkä viehtymykseeni vaikutti myös se, että toinen vanhemmistani on kotoisin Varsinas-Suomesta ja toinen Keski-Suomesta. Vaikka maantieteelliset erot eivät olekaan ihan yhtä suuret kuin tässä tarinassa, myös näillä eri maakunnissa asuvilla sukulaisillani on tavoissaan eroja kuin yöllä ja päivällä. Joten myös sen vuoksi minusta oli erityisen huvittavaa kuunnella papupadaksi syntyneen sähikäisen kärvistelyä hiljaisuutta ja rauhaa rakastavien ihmisten "mörköveljesten" keskuudessa.

Mielestäni kirjassa oli hyvin kuvattu humoristisin ottein kuinka tottumukset toimia ja käsitellä asioita eri tavoilla voivat aiheuttaa isoja erimielisyyksiä pienistäkin asioista. 

Omat sympatiani olivat toisinaan Jussin perheenjäsenten puolella, joiden kotiin täysin vieras ihminen menee hääräilemään oman näkemyksensä mukaan. Siinä olisi ollut täydet ainekset suurempaankin konfliktiin. Lisäksi Ainon luonteessa oli varsinkin aluksi melko ärsyttäviä piirteitä.
Välillä taas säälin Ainoa, joka vain pyrki sopeutumaan outoon ympäristöön tuntemattomien ihmisten ja piinaavan hiljaisuuden keskelle.

Vaikka asiat etenevät lopulta yltiöoptimistisen hyvin, niin kirjan kerronta ja tapahtumien kuvaus olivat viihdyttävää ja rentoa kuunneltavaa. Lajittelisin tämän niin sanottujen hyvänmielen kirjojen listalle, joka hyvän tuulisuudellaan sopii siis vaikka iltalukemiseksi tai -kuuntelemiseksi ennen nukkumaan menoa.

Arvostelu: ★★★

S.K. Tremayne: Jääkaksoset

S.K. Tremayne: Jääkaksoset

Otava, 2016 (e-kirja)

Identtisistä kaksostytöistä toinen on kuollut – mutta vanhemmat eivät ole varmoja, kumpi. Hyytävä psykologinen trilleri on ollut suurmenestys ympäri maailman.

On kulunut vuosi siitä, kun toinen identtisistä kaksostytöistä on kuollut onnettomuudessa. Perhe päättää muuttaa syrjäiselle majakkasaarelle Skotlantiin toiveenaan jättää taakseen hirveä tragedia. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä vanhempien kauhuksi henkiin jäänyt tytär väittää olevansa kuollut sisarensa.

Kun myrsky pakottaa perheen äidin ja tyttären eristyksiin saarelle, piinaavat kysymykset eivät jätä äitiä rauhaan. Mitä oikein tapahtui tuona kohtalokkaana päivänä, kun toinen kaksosista menehtyi?

Trillerit eivät kuulu siihen genreen, johon ensimmäisenä tarttuisin kirjahyllyssä. Olen mukana ystäväni pitämässä lukupiirissä, löytääkseni kirjoja joihin en omin päin välttämättä tulisi tutustuneeksi. Niinpä päätin karistaa ennakkoluuloni ja tarttua tähänkin tarinaan.

Teksti oli hyvin mielenkiintoista ja elävää. Kirja pitikin tiukasti otteessaan ensi metreistä lähtien. Pystyin mielikuvissani näkemään myrskyisän saariston ja rannikkomaisemat. Marraskuisten myrskytuulten piiskaamat kohtaukset aiheuttivat vilunväreitä. Päähenkilöiden piinaavan ahdistuksen, henkilökemioiden jännitteet ja painostavat tilanteet pystyin lähes tuntemaan omissa niskavilloissani.

Ahmin kirjaa ripeästi eteenpäin, sillä halusin edetä juonessa. Lupaavan alun jälkeen olin pakahtua uteliaisuudesta ja halusta tietää kuinka tarina tästä etenee.

Lukemattomat sivut kuitenkin hupenivat nopeasti, eikä mitään merkittävää edistystä tapahtunut. Pian uteliaisuus vaihtui turhautumiseksi, sillä juoni ikään kuin pyörähtikin ympäri, kompastui samaan ongelmaan ja junnasi paikallaan. Jännitys huipentui kerta toisensa jälkeen uhkaavaan tai muutoin puistattavaan tilanteeseen, mutta tilanteen lauetessa ei tarina juurikaan edennyt siihen suuntaan että se olisi lähestynyt kaksosten tragedian selvittämistä. Loppujen lopuksi keskeisin jännityksen ylläpitäjä olikin puhumattomuus ja sen aiheuttamat painostavat tilanteet. Se ihan ärsytti toistuessaan kerta toisensa jälkeen.

Loppusuoralla alkoi tapahtua paljon kerralla. Viimein tuli suuria paljastuksia ja lopulta kun ratkaisu oli käsillä, se oli omasta mielestäni tarpeettomasti liioiteltu.

Kokonaisuudessaan tarina muistuttaa klassista jenkkiläistä kauhutrilleriä tai saippuasarjaa: unelmien kiiltokuva perhe kohtaa tragedian ja kun siinä ei vielä ole tarpeeksi aineksia tarinalle, draamaa lisätään lähes yliluonnollisilla piirteillä. Ja ratkaisu siihen miten tähän tilanteeseen ikinä päädyttiin, täytyy olla niin absurdi, ettei kukaan takuulla voi arvata sitä etukäteen.

Ei kirja susihuono ollut, mutta ei niin hyväkään kuin sitä oli hehkutettu. Tästä on helppo siirtyä seuraavaan kirjaan.

Arvostelu: ★★★