tiistai 1. marraskuuta 2016

Veera Niemi: Avioliittosimulaattori


Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi, äänikirja 2015 (alkuperäinen 2013)

Veera Niemisen esikoisteos on riemukas tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.
Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa miehen kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!
Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!

Avioliittosimulaattori oli toinen vaihtoehto kuukauden kirjaksi lukupiirissä, jossa olen mukana. Välttelin kirjaa pitkään, koska mielestäni nimi oli jotenkin äärimmäisen luotaantyöntävä. Oikeastaan en aikonut edes lukea koko kirjaa. Kuitenkin ystäväni, (joka myös kuuluu kyseiseen lukupiiriin) kuunnellutti minulla Avioliittosimulaattorin ensimmäistä lukua äänikirjana autossaan, kun oli kyyditsemässä minua kotiin. Päästyäni kotiin oli hankittava välittömästi äänikirjasovellus sekä kyseinen äänikirja, ja päästävä jatkamaan keskenjäänyttä tarinaa. Joten tästä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen kirja, jonka olen kuunnellut äänikirjana.

En ole chicklit -genren tai muutenkaan ällösöpöjen rakkaustarinoiden ystävä. Joten rakkaustarina -kirjaksi tämä oli yllättävän hyvä! En tiedä kuinka paljon siihen vaikutti se, että kuuntelin kirjan sen sijaan että olisin sana sanalta lukenut sen läpi.

Ehkä viehtymykseeni vaikutti myös se, että toinen vanhemmistani on kotoisin Varsinas-Suomesta ja toinen Keski-Suomesta. Vaikka maantieteelliset erot eivät olekaan ihan yhtä suuret kuin tässä tarinassa, myös näillä eri maakunnissa asuvilla sukulaisillani on tavoissaan eroja kuin yöllä ja päivällä. Joten myös sen vuoksi minusta oli erityisen huvittavaa kuunnella papupadaksi syntyneen sähikäisen kärvistelyä hiljaisuutta ja rauhaa rakastavien ihmisten "mörköveljesten" keskuudessa.
Mielestäni kirjassa oli hyvin kuvattu humoristisin ottein kuinka tottumukset toimia ja käsitellä asioita eri tavoilla voivat aiheuttaa isoja erimielisyyksiä pienistäkin asioista. 

Omat sympatiani olivat toisinaan Jussin perheenjäsenten puolella, joiden kotiin täysin vieras ihminen menee hääräilemään oman näkemyksensä mukaan. Siinä olisi ollut täydet ainekset suurempaankin konfliktiin. Lisäksi Ainon luonteessa oli varsinkin aluksi melko ärsyttäviä piirteitä.
Välillä taas säälin Ainoa, joka vain pyrki sopeutumaan outoon ympäristöön tuntemattomien ihmisten ja piinaavan hiljaisuuden keskelle.

Vaikka asiat etenevät lopulta yltiöoptimistisen hyvin, niin kirjan kerronta ja tapahtumien kuvaus olivat viihdyttävää ja rentoa kuunneltavaa. Lajittelisin tämän niin sanottujen hyvänmielen kirjojen listalle, joka hyvän tuulisuudellaan sopii siis vaikka iltalukemiseksi tai -kuuntelemiseksi ennen nukkumaan menoa.

Arvostelu: ★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti